maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden Viimeinen

Aika kirjoittaa vuoden viimeinen kirjoitus, toivottaa kaikille Reipasta ja Hyvien Hetkien Täyteistä Uutta Vuotta 2013 ja ehkä katsoa vanhasta blogista löytyykö sieltä tavoitteita asetettuna tälle vuodelle.



Ja löytyi sieltä jotakin:

Mitä vuonna 2012 sitten:

Paljon riippuu siitä alkaako Sylpantteri pysymään kunnossa ja sen vain aika näyttää.
Jos alkaa tehdään siitä oikea pelastuskoira ja keskitytään niihin hommiin.
Jos ei alkaa tehdään niitä juttuja kuitenkin huvin vuoksi.
BH koe on tavoitelistalla roikkunut joka vuosi ja niin se tekee edelleenkin, samoin tokoilu ja ehkä ensi vuodeksi lisätään tokokoe listalle 
Jatketaan kuntoutusharjoituksia.

Ja Sylvin vuosi 2012 näytti suurinpiirtein tältä:

Tammikuussa tehtiin aavesilmien joukkohyökkäys Kajaanin näyttelyyn, Sylville AVO H hyvällä arvostelulla mutta saisi näyttää enemmän rotuiseltaan.
Feminine bitch.
Head correct enough.
Strong topline. A bit high tailsit.
Croup long enough.
Enough volume of body.
Correctly angulated.
?pperarm long enough.
Enough coat.
I´d prefer more breed type

Treenattiin hakua rakennuksissa ja pihapiireissä

Helmikuussa oltiin Piiralla jonka mukaan kunto menee joka kerralla parempaan suuntaan. 
Hakua treenattiin rakennuksissa ja pihapiireissä.

Maaliskuussa treenattiin tokoa ja jälkeä ja haussa tehtiin paluu metsätreeneihin.

Huhtikuussa treenattiin hakua, tokoa ja jäljestyskausi aloitettiin. Sylvi täytti 4 vuotta.

Toukokuussa treenattiin hakua ja jälkeä.

Kesäkuussa suoritettiin Pelastuskoiraliiton haun loppukoe valmiiksi ja Sylvistä tuli hälytyskelpoinen pelastuskoira.

Kuva: Hilkka Keisala

Heinäkuussa oli Ghosteye´s leiri jossa jäljestettiin, etsittiin esineitä ja paimennettiin.

Kuva: Katri Loukusa

Kuva: Katri Loukusa

Elokuussa treenattiin hakua ja jälkeä ja osallistuttiin viiden päivän Pelastuopiston Pelastukoiraohjaajan Peruskurssille.



Syyskuussa aloitettiin käynnit osteopaattisella hierojalla Jaana-Kaisa Timosella, kuvattiin Sylvistä paikat terveiksi joita ei ole vielä koskaan kuvattu. 
Osallistuttiin meidän yhdistyksen järjestämälle pelastuskoiraleirille Lapualla jossa treenattin pääasiassa raunioilla ja vähän jäljestettiin. 
Suoritettiin hyväksytysti Pelastuskoiraliiton jäljen peruskokeen päiväosuus.

Loppuvuonna treenattiin pääasiassa ilmaisua ja jälkeä silloin tällöin.

Sylville asetetut tavoitteet tokokisoja ja BHta lukuunottamatta siis näyttivät toteutuneen, melkeinpä ylitettiinkin. 
Kunnossa se ei pysy edelleenkään hyvin vaan jumiutuu mutta sen selviäminen tuleeko se koskaan pysymäänkään tarvitsee vieläkin lisää aikaa.

Täytyy jotain tavoitteita laittaa Vuodelle 2013:



  • Tehdään päätös kevääseen mennessä Sylvin ilmaisusta. Vaikka haukku on parantunut epäilen vahvasti tuleeko se riittämään. Rullaan olisi Sylvillä kaikki palikat ja taipumukset valmiina. 
  • Jos ilmaisu pysyy haukussa käydään syksyllä haun taidontarkistus, jos ilmaisu vaihtuu tuleva vuosi menee sitten siinä.
  • Tehdään jäljen peruskoe valmiiksi ja jos se onnistuu koitetaan myös jäljen loppukoetta, ainakin toista osaa (päivä/pimeä)
  • Tämä on nyt jo vähän huumoria mutta osallistutaan tokokokeeseen ja BH kokeeseen :D
  • Lenkkeillään paljon ja pidetään hauskaa, käydään hieronnassa ja muilla hoitajilla ja selvitellään kuntoa.




Aatun tavoitteet vuodelle 2012 oli tämmöset:
Aatu täyttää 10 vuotta maaliskuussa.
Tehdään kaikkea paljon mistä Aatu tykkää ja minkä se kestää, ainakin metsäjälkeä ja jos nyt sitä verijälkeäkin innostuisi kokeilemaan ynnä muita nenäharjoituksia.
Pidetään pikkumies kunnossa, hierotaan usein ja silloin tällöin käydään osteopaatillakin.

Aatu täytti kymmenen, teki jälkeä ja esineruutua ja pääsi muutaman kerran hömpöttämään hallille putkilla ja hyppyjen siivekkeillä.
Kävi hierojalla 4-8 viikon välein ja silloin tällöin osteopaatilla.
Lisäksi se kävi pari kertaa hampaiden putsauksessa ja terveystarkistuksessa sekä loppuvuonna kuvattiin ja tutkittiin kokonaisuudessaan jossa ei onneksi löytynyt muita muutoksia kuin selän spondyloosi.
Vaihdettiin kipulääke Rimadylistä Trocoxiliin. 

Vuonna 2013 Aatu täyttää 11 vuotta ja jatkaa kaiken kivan tekemistä ja yrittää selvitä selkänsä kanssa.



Uusi vuosi tuo tullessaan kaksikolle kaverin ja  laumaan uuden jäsenen joten ei täällä tekemistä tarvitse miettiä ihan heti :)

Kuva: Virpi Nieminen







perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulun Toivotus



Koirat saivat joululahjansa jo etuajassa kun oltiin torstaina agilitytreeneissä molempien kanssa. Hyppyjä ilman rimoja ja putkia ja molemmat oli ihan että :D

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Aatu terveystarkastuksessa

Tänään oltiin Aatun kanssa ihan kahdestaan ajelemassa. Ajettiin eläinlääkärille perus terveystutkimuksiin.
Kuunneltiin sydän joka kuulosti siltä kuin pitääkin, sitten laitettiin poika unten maille.

Putsattiin ja kiillotettiin hampaat jotka olivat sen verran hyvässä kunnossa että Aatu sai pitää kaikki. Hammaskiveä oli lääkärin raportin mukaan "kohtuullisesti".

Painoa oli 7,8 kg joten kilojen mukaan se ei ole kuitenkaan laihtunut niin paljon kuin miltä se on näyttänyt. Lisäksi nyt kun se nypittiin karvojen alta kuoriutui aika komea koiraherra.

Otettiin verinäytteestä pieni verenkuva sekä maksa- ja munuaisarvot ja tulokset olivat normaalit.

Kuvattiin rinta- ja vatsaontelo, rinta- ja lanneranka (sivukuvat), lonkat, ristiselkä, lanneranka (selällään), kyynärnivelet, ranteet, polvet ja kintereet (sivukuvat).

Rinta- ja vatsaontelot olivat normaalit ja raajojen nivelissä ei ollut nivelrikkomuutoksia.

"Lannerangan alkuosassa (T13-L4) kaikissa väleissä spondyloosia. Voimakkasin muutos L1-2 välissä, tässä täydellinen spondyloosi ja kapea nivelrako, mikä viittaa välilevyn rappeutumiseen."

Selän tilanne on mennyt eteenpäin sitten viime kuvien (2010) jolloin muutoksia yhdessä, ehkä kahdessa välissä. Mutta se oli tiedossa että niin se tahtoo tehdä.

Helpotuksen huokaus kuitenkin kaiken kaikkiaan kun kaikki muu oli kunnossa. Tuossa selässä onkin ihan riittävästi yhdelle pienelle pojalle.

Nyt on vähän hölmö olo sitten ollut loppu päivän


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Vuosi lähenee loppuaan

Vessassa kuivumassa lumisen ulkoilun jälkeen
Pitkä aika vierähtänyt sitten viimeisten kirjoitteluiden.

Jälkikausi ei aivan edelliseen loppunut, seurasi vielä lähes kymmenen lämpöasteen ilmat ja parit jäljet tehtiin niiden aikana. 

Ensimmäisellä jäljellä todettiin että Sylppyä on vaikea lukea jäljellä koska se seuraa hajua ja lähtee helposti jäljeltä esim. esineen hajua seuraamaan. 

Seuraavan jäljen tein melko suoraksi että tiedän varmasti pimeällä missä se menee, matkan varrelle esineitä ja  kaksi polun ylitystä joissa suurella todennäköisyydellä on joku päivän aikana kulkenut.
Siitä selvittiin hienosti ja polkujen ylityksistäkin lähdettiiin metsään jälkeä seuraten eikä lähtenyt polkua seuraamaan.

Hakutreeneissä ollaan keskitytty edelleen ilmaisuun. Viime kerroilla ollana vahvistettu ilmaisun aloittamista jota on tehty pistoina tai peräänlähtöinä ennemminkin. Lelupalkka tuntuu ihan ookoolta, nyt se tuo lelun mulle leikittäväksi kun maalimies on ensin heittänyt. Joillekin maalimiehille tarjoaa ja silloin maalimies on leikkinyt.

Itsenäisyyspäivänä oltiin partioimassa pitkästä aikaa. Melkein puolitoista tuntia töitä tehtiinkin. Ensin nostettiin esineitä pari kappaletta ja ne nousikin hienosti, sitten pitkään tyhjää aluetta. Maalimies oli sellaisessa paikassa ja olosuhteet sellaiset että sai hajun vasta melkein kun ihan läheltä ohi käveltiin. Reagoi heti hajuun ja maalimieheltä suorapalkka. Ei nyt sekoiteta ilmaisua vielä partiointiin kun sitä on kerran alettu korjaamaan.
Se oli hyvä treeni, jossain vaiheessa alkaa aina pitkään partioidessa kulkemaan siinä kymmenen metrin etäisyydellä mutta nenä näyttää silti olevan auki vaikkei haekaan niin aktiivisesti kuin lyhyissä pyrähdyksissä.

Itsenäisyyspäivän vastaisena yönä Peto oli meillä hoidossa

Itsenäisyyspäivänä molemmat koirat olivat myös Jaana-Kaisan hoidettavana. 
Aatu on laihtunut ja sillä on ollut pissamisen kanssa ongelmia eikä sen tämän hetkinen kipulääkitys tunnu riittävän. Reagoi voimakkaasti selän hoitoon ylimenoalueen kohdalta. Oli kankea ja jumissa mutta siihen saatiin kuin saatiinkin liikkuvuutta. Mutta tuohon selän kosketukseenkin reagoi lähtemällä alta pois. Aatun kanssa mennään välillä vähän eläinlääkärin hoidettavaksi, toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Otetaan erinäisiä näytteitä, putsataan hampaat ja samaan uneen otetaan uudet kuvat miltä sielä tällä hetkellä näyttää selässä varsinkin mutta myös muualla.
Sylvin niska oli tällä kertaa hyvä mutta nyt ongelmat olivat ikäänkuin siirtyneet selkään joka oli aivan kaamea. Sama huomattiin Annalla kun oli hierottavana marraskuun alussa. Eikä oikein tiedetä edelleenkään minkä takia se menee aina noin huonoon kuntoon kun ei edes ole enää missään kovassa treenissä. Aloitetaan sille vitamiinikuurit B ja C sekä annetaan merilevää. 

Pikkuhiljaa Sylvikin on löytänyt sisäisen narttunsa




perjantai 26. lokakuuta 2012

Jälkikauden loppu.


Viimeisimmän jälkitreenin vuoksi sunnuntailta toivon että tämä vielä tästä sulaa eikä lisäänny vaikka ihanaa onkin kun on pakkasta ja lunta :)

Monta sataa metriä pitkä jälki, mutkia ja kulmaa, ojan ylitystä ja tien ylitys. Yksi esine noston jälkeen ja toinen jäljen päässä sekä varaloppuesine siitä vielä joidenkin kymmenien metrien päässä jos sattuu että viimeiseksi tarkoitettu ei jostain syystä nousekaan. Jäljen loppu oli tien ylityksen jälkeen muutamia metrejä metsän puolella.
Ja pimeällä mentiin.
Jäljen nosto hyvin sen jälkeen kun oli ensin lähtenyt takajäljelle päättäväisesti ja hyvin myös ensimmäinen esine, esineet tällä kertaa vessapaperihylsyjä (tavallisia, ei mitään huuhdottavia ;) ) ja viimeinen, varaloppuesine minun kännykän pussi. Sitten mentiin tasaisen varmasti hyvän matkaa kunnes aloin hieman epäilemään ja oudon ojan ylityksen jälkeen koira alkasi piippamaan ja pysähtyi ja olin varma että hukassa ollaan. Eikä mitään käsitystä missä. Tai missä jälki menee. Hetken pyörittiin metsässä ja koira kulki ja seurasi jotain mutta ei jäljestänyt sillä tavalla että jäljellä oltaisiin enää kertaakaan oltu.
Ja sitten tultiin hirven paskalle. Tai toivottavasti se oli hirven sitä.
Sitten oli vaan pakko ottaa koiralta valjaat pois ja lopettaa homma siihen. Kesti vielä hyvän aikaa ennen kuin löydettiin tielle ja aivan toisesta suunnasta tultiin metsästä ulos kuin mistä oltiin sinne menty ja missä auto oli. Saati jäljen loppu :D
Hyvin todennäköistä siis että se hukkaa jälkiä koska lähtee elukoitten tai tuoreempien jälkien matkaan. Siispä  seuraavaksi treenamaan harhajälkiä! Ja ehkä nyt opin kantamaan GPS:ää mukana ja merkkaamaan siihen jäljen tai jotakuta joka tietää missä jälki menee?!
Kävelin kuitenkin vielä sinne missä jälki ylittää tien ja loppuu että saisin koiralle jonkunlaisen onnistumisen. Koira oli vapaana ja ihan reagointitreeninä mentiin ilman mitään erillisiä työhönkäskysanoja. Lähti taas takajäljelle ensin ja teki hetken töitä, sitten löysi jäljen jatkon toiselta puolelta tietä, varsinaiseksi viimeiseksi tarkoitettu esine jäi mutta nosti minun kännykkäpussin, Sylvi tietää mitkä on tärkeitä esineitä nostaa ja mitkä eivät <3

Eli tarvitsen vielä palauttavan jäljen johon on hyvä tältä vuodelta lopettaa ennen kuin talvi saa kunnolla tulla :D

Aatu Suuri Saalistaja on havainnut saaliin
Maanantaina meillä oli hälytreenit joissa olin piiiiiitkästä aikaa mukana Sylvin kanssa. Monen kuukauden pelkkien ilmaisu ja maalimiestreenien jälkeen olipa ihanaa tehdä oikein kunnon hommia. Ja samaa mieltä oli Sylvi. Teki töitä liinassa ja vapaana, reagoi hajuihin ja reagoi voimakkaasti etsittävän hajuun, teki loistavan tyhjän alueen, nosti suunnistajan tiputtaman pienen lyijykynän paluumatkalla, makasi paikkamakuussa kun käskettiin odottamaan seuraavaa tehtävää...
Sylvin kohdalle ei tällä kertaa sattunut itse treenin aikana etsittävän löytö mutta kiltti eksyjä eksyi vielä uudelleen että Sylvikin sai sen nostaa :) Kun sai hajun lähti, sitten kuului kova joku huuto tai ääni koirasta kuin olisi satuttanut itsensä, suunnistajan kanssa katsottiin vain että liikkuuko se vielä jossain ja sielä se oli jo menossa maalimiehen luokse joka oli kiven juurella. Hyppäsi kivelle ja aloitti ilmasun. Ei yhtä tomerasti kun ilmasutreenissä mutta alotti kuitenkin ilman apuja ja ilman että lähti ensin tulemaan vastaan ja tarkistamaan että tulenko <3 Palkka oli minulla ja koira vain katsoi maalimiestä joka heitteli hetken Sylvin kanssa ja joka kerta koira vei maalimiehelle pallon takaisin vaikka voisi sen myös minulle tuoda. Jotta ei ole ihan hukkaan menneet ne maalimies ja ilmasutreenit :)

Eikä koirasta jälkeenpäin löytynyt minkäänlaisia loukkaantumisen merkkejä vaikka ääni säikäytti. 

Fiuuuu. Ja tämän jälkeen koira oli kuvaajan sylissä.

Eilen "kadotin" avaimeni matkalla autosta kotiovelle. Ja Sylvi etsimään. Sai tehdä ihan hyvän aikaa töitä mutta sitten löysi ja vielä toikin.

Aatulle sama juttu vähän myöhemmin, sai myös tehdä hyvän aikaa töitä ja merkkasi mutta Aatu ei ole nostajatyyppiä. Sanoin tuo ja sitten alkoi hirveä huuto avaimien ympärillä ja kello oli jo sen verran että naapuruston lapset oli ehkä jo nukkumassa. Hetken huutoa kuunneltuani totesin että se ei tule nostamaan avaimia ja niinpä vaihdoin avaimet hanskaan ja niin saatiin nostostakin onnistuminen illan päätteeksi :D





lauantai 20. lokakuuta 2012

Lauantainen "aamulenkki"

Aamulenkki lainausmerkeissä koska kello 11-14 ei niin hirveän aamua enää ole paitsi meille jotka emme niin kovin aamuvirkkuja ole :)
Aatukin oli mukana tuon melkein kolmen tunnin ulkoilun, useimmiten sillä on omat pikku lenkkinsä mutta joskus täytyy pikkuherran päästä meidän kanssa mukaan.

Lenkin varrella harjoiteltiin kiertämistä Sylvin kanssa; kivien, pusikoiden ym. ohjauksia pelastustouhuja silmälläpitäen.
Myös pudotetun esineen hakemista ja etsimistä ollaan muutamilla lenkeillä tehty, niin tänäänkin. Samalla harjoitellaan minusta irtoamista kun pudotan esineen aina sen mukavuusalueen tuolle puolelle. Lähettäessä näkyy sitten hyvin sen "kuminauhan" pituus kuinka kauas irtoaa kunnes palaa minun luo ja aina on esine ollut kauempana kuin se matka.
Tänään oli vielä Aatu - häiriö ja lähtikin aina välillä Aatun etsimistä seuraamaan.
Jossakin vaiheessa olen siirtynyt hiukan lähemmäs esinettä silloin kun koira on etsimässä ja kun tulee uudelleen hakemaan vauhtia minun luota on sitten matka helpottunut ja selvittänyt on itse sitten loppujen lopuksi kun on vaan lähtenyt mukavuusalueensa ulkopuolelle etsimään.
Tänään tehtiin vielä loppulenkistä helpotettu versio päälle, jätettiin yhdessä esine ja edettiin jonkun matkaa ja sitten koira hakemaan.
Aatukin sai tehdä tämmöisen helpomman version.



Siivosin kännykkäni kuvia ja sielä oli elokuulta Aatun reagointiharjoituksen kuvia, kun vein Sylpylle lenkin varrelle lenkkarin valmiiksi odottamaan niin vein Aatun lenkin varrelle saappaan ja se olikin aikamoinen aarre se joka kennettiin melkein kotiin asti lähimetsästä :)



Ja syyskuulta kuva Sylvin lenkiltä

Viime viikolla tein Sylville jäljen kahtena peräkkäisenä päivänä.
Ensimmäisenä päivänä muutamia satoja metrejä, metsästä välillä pellolle ja taas takaisin  metsään. Esineitä paljon, esineenä pääasiassa vessapaperin paloja (silloin ei satanut :) ) yksi pikkuinen muovimitta ja yksi vielä pikkuisempi kulkunen.
Vanheni aika monta tuntia. Esineet nousee kivasti,  kulkunen ja joitakin paperin palasia jäi jotka olivat pelto-osuudella, havaittavissa jonkun verran pyörimistä jäljellä ja vaikeuksia metsästä pellolle vaihdossa. Esine kun nousi pellolta sen jälkeen jäljesti hyvän suoran pätkän sieläkin.

Seuraavana päivänä jälki joitakin satoja metrejä, vain yksi esine jäljen päähän. Vanheni puolisentoistatuntia.

Molemmissa jäljissä tavoitteena selvittää mistä se pyöriminen aiheutuu ja jäljellä pysyminen.
Näistä jäljistä päätellen se on tämä jälki jossa oli vain yksi esine joka ajoi paremmin tätä jäljellä pysymistavotetta. Mentiin tasasen varmasti jälkeä pitkin ja selvitettiin suurin osa kulmistakin heti, parista mentiin yli mutta sitten huomasi koirasta että nyt ei olla jäljellä ja haki sen uudelleen. Kosteassa kohdassa pyöri jonkun verran mutta siinä haju muutenkin todennäkösesti leviää, lähti kuitenkin pienen ringin jälkeen oikeaan suuntaan jatkamaan.
Eli jatketaan muutamia jälkiä tätä yhden esineen taktiikalla jos saataisiin jäljestykseen varmuutta.

Aatukin teki toisena päivänä oman jälkensä eikä se nostanut yhtäkään esinettä :D Suurimman osan merkkasi mutta nyt ei ehtinyt nostaa niitä.



torstai 4. lokakuuta 2012

"Kyllä siitä vielä koira saadaan"

Sylvistä otettiin noin kuukausi sitten ne kaularankaröntgenit Seinäjoella Rintasalon toimesta joka totesi ettei siinä ole rakenteellisesti mitään vikaa. 

Siispä uudelleen Jaana-Kaisalle joka uskalsi nyt hyvillä mielin hoitaa koiran kokonaan. Keskittyi niskaan joka on suurella todennäköisyydellä ongelmien lähtöpiste. Sai kauan hoitaa ja tehdä töitä ennen kuin lähti lukot aukeamaan. 

Hoidon jälkeen Sylvi alkasi ravaamaan suorassa ja oli paljon ryhdikkäämmän ja pitempikaulaisen näköinen. Muutama viikko hoidosta hierottiin molemmat koirat, Aatu oli pysynyt ihan OK kunnossa vaikka nyt oli pitkä väli edellisestä hieronnasta.

Kolme viikkoa Jaana-Kaisan hoidon jälkeen (eli tänään) vein Sylvin uudelleen hoidettavaksi. Muutos oli suuri  viime kertaan verrattuna, lukot samoissa paikoissa mutta nyt ne lähti aukeamaan paljon helpommin. Jaana-Kaisan mielestä pidetään nyt heti pidempi tauko hoidosta ja katsotaan miten se alkaa kestämään. Totesi myös että kyllä siitä vielä koira saadaan =) Huh.

22.-23.9. vietettiin viikonloppu Lapualla ja treenattiin pääasiassa raunioilla, tässä tekstissä olevat kuvat ovat rauniotreeneistä otetut ja ne on ottanut M. Alaluusua.



Suoritettiin myös hyväksytysti syyskuun alkupäivinä Pelastuskoiraliiton jälki peruskokeen päiväosuus (=noin kilometrin jälki jolla neljä esinettä joista kolme täytyy nostaa sekä jäljen päässä oleva maalimies). 
Jäljen nosto, koiran pysäytys alkumatkassa ja ensimmäisen esineen nosto kuin oppikirjasta. Sen jälkeen hukattiin jälki kahdesti tai kolmesti. Tai ainakin minä ja suunnistaja hukattiin, koira ei todennäköisesti hukannut mutta aiheuttaa hieman ohjaajalle pään vaivaa kun alkaa pyörimään silloin tällöin ja suunnistajakin taisi hieman haukkoa henkeään kun kysyin että ollaanko me menossa mahdollisesti nyt samaan suuntaan kuin mistä tultiin :D Esine sieltä aina sitten jonkun matkan jälkeen nostetaan kun pyörimisen jälkeen uudelleen jälki nostetaan että tällä hetkellä kuvittelen sen saavan esineistä hajun ja koska on hyvin ilmavainuinen koira se sekoittaa pientä päätä kun on se ilmasta saatu haju mutta sitten on tämä jälkikin tässä seurattavana.






Lapualla treenattiin kerran myös jälkeä ja ajattelin että haluan merkatun jäljen että nään miten siinä oikeen pyöritään mutta se oli vihoviimeinen keino sitten ainakin tuommosilla krepeillä. Alkumatka meni ilmavainuisesti merkiltä toisella ja koira piti meitä todella kummallisina kun ei ollenkaan kehuta tai arvosteta tämmöistä loistavaa esineiden merkkaamista. Sitten löytyi ensimmäinen esine ja nenä tippui maahan, joskin hieman myös ne merkit haittasi koko matkan.






Viime sunnuntaina järjestettiin tokokisat meidän hallilla ja oltiin Sylvin kanssa avustavana koirakkona voittajaluokan paikalla makuussa kun niitä oli vain kaksi. Hyvin suoriutui, minä en vain mennyt piiloon kun ei olla sitä hirveästi treenattu. 








Hakutreensissä  keskitytään maalimiestyöskentelyyn, ilmaisuun ja ennen kaikkea palkkaan. Hieman erilaisia treenejä kuitenkin olen  ottanut; raunioita, reagointia, pistoja, pelkkää ilmaisua...ettei käy koiralle tylsäksi. Ite oon tehnyt uuden sanan ja (yrittänyt tehdä) myös uuden vireen haukkuun ja hyväksi haukuksi on sen haukkumista sanottukin verrattuna aikasempaan.
Maalimiehet ovat nyt aktiivisia ja vahvistavat ilmasua heti kun koira löytää, sekä haukun jälkeen palkkaavat aktiivisesti leikkimällä. Katsotaan muutamat treenit mihin suuntaan tämä menee ja onko se se juttu mistä koira palkkaantuu. 









keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Uusissa Käsissä

Kevään jälkeen ei ole koiria kummemmin missään hoidettu, täytyi välillä ummistaa silmät niiden liikkumisen ym tuijottamisesta ettei tule hulluksi niin sanotusti :D
Maanantaina molemmilla koirilla oli aika osteopaattiselle hierojalle, Jaana-Kaisa Timoselle. Jaana-Kaisalla ei ole kumpikaan hoidossa ollut aikaisemmin. Ja taas täytyy todeta että on hyvä vaihtaa välillä käsittelijää.

Aatu hoidettiin ensin, se on mikä se on eli pieni spondyloosipotilas. Jaana-Kaisa sai kuitenkin liikkuvuutta rankaan ja Aatu nautti silmät ummessa hoidosta.

Sylvi seuraavana. Yritin kertoa Sylvin tarinan ja vastailla kysymyksiin mahdollisimman tarkasti mutta paljon sitä unohtaa kun ei ole mitään päiväkirjaa tullut pidettyä. Jälkiviisaana voisi todeta että olisi ollut hyvä jos olisin kaikkien hoitojen jälkeen pyytänyt aina itselle kertomuksen kirjallisena hoidosta. Minä kun unohdan yleensä aina samoin tein kun käsittely on ohi mitä olen kuullut ja mitä on koirasta löytynyt.

Jaana-Kaisa ehti hoitaa Sylviä sen verran että näki että se on kropaltaan edelleen hyvin outo, niksautti pari kertaa niskasta ja sen jälkeen totesi kalloa ja niskaa tunnustelleensa että se on liian oudon tuntuinen eikä uskalla käsitellä pidemmälle ennenkuin on otettu röntgenkuvat.

Jaana-Kaisa sanoi että Sylvin tarina ja Sylvin oireet eli koko kropan huono kunto ja se, että sitä ei saada pysymään kunnossa ja muutaman kerran hoitojen jälkeen on mennyt huonompaan suuntaan viittaa siihen että syy kaikkeen on juuri tuola niskan alueella.

Eli perjantaina Seinäjoki kutsuu ja Jarmo Rintasalon vastaanotto ja Sylvi  kuvataan osa 456 heti tuo kaularangan alue, sitä ei ole koskaan Sylviltä kuvattukaan :) On otettu vain sivukuvia. Selviää sieltä sitten mitä vain niin kuulostaa siltä että mennään ja toivotaan että mennään ainakin eteenpäin tässä operaatio Sylvin kuntoutuksessa.

Treenausta, Elämyksiä, Kokemuksia, Oppimista, Hyvää seuraa ja Uusia ystäviä oli PEO2012

Elokuun viimeinen viikko vietettiin Sylvin kanssa Kuopiossa, Pelastusopiston kurssilla "Pelastuskoiraohjaajan Peruskurssi".

Pari edellistä viikkoa "ajettiin koira työmoodiin". Hakutreeneissä keskityttiin maalimiestyöskentelyyn, ilmaisuun ja leikkimiseen.

Jälkeä tehtiin joitakin kertoja. Hilkka talloi kilometrin jäljen jossa muistaakseni kuusi esinettä. Kaikki esineet nousi, muutaman kerran haettiin jälkeä uudelleen mutta aina se löytyi.

Käytiin yhteislenkillä Sylvin, Aatun, Leon ja Pedon kanssa sillä aikaa kun jäljet vanheni
Kuva:Hilkka Keisala

Kerran tein itse aika pitkän jäljen joka sisälsi vaikeaa maastoa, alustan vaihteluita metsästä pellolle ja tien ylitys. Esineitä vain vaikeiden kohtien jälkeen. Tätä jäljestettiin semmoiset puolitoista tuntia, oltiin mitä ilmeisemmin hyvinkin hukassa. Ikää jäljellä yli viisi tuntia ja jäljestys tapahtui pimeällä. Vaikeuksia jäljen nostossa mutta kun se nostettiin jäljestettiin hyvin kunnes hukattiin se täysin. Koira kuitenkin näyttii jäljestävän ja tekevän töitä koko ajan enkä siinä pimeydessä tiennyt enää missä oltiin niin senkun menin vain koiran perässä :) Paikka jossa mentiin hukkaan oli alueen helpointa maastoa ja oma arvioni on että sielä on kulkenut muitakin ja me ei nyt selvitty harhajälkitreenistä. Aikansa koira jäljesti ja pyöri pitkin metsää ja lopulta toi siihen paikkaan josta viimeisin esine oli löytynyt. Mielenkiintoista. No, sen jälkeenkin oli vaikeuksia pysyä jäljellä mutta räpellettiin loputkin esineet.

Samana päivänä meidän seura järjesti tokoepikset joissa Sylvin kanssa paikkamakuussa häiriökoirana sekä VOIssa että EVLssä. Pitkät paikkamakuut ja toinen vielä Satun häiriköimänä menivät hienosti. Minä en mennyt piiloon kun ei olla sitä treenattu.

Ja tuo kohtalokas jälki siis vanheni noiden episten ajan, ja kun epikset venähtivät niin jälki sen kuin vanheni ja siitä tulikin pimeäjälki :D

Muutaman päivän jälkeen, tarkemmin lauantaina päivää ennen lähtöä Kuopioon, käytiin porukalla treenailemassa. Sylville palauttava jälki Satun tekemänä, esineitä oli mutta en muista montako. Tien ylitys siinäkin. Jälki meni hyvin ja kaikki esineet nousi. Tällä jäljellä tein huomion että koira alkasi pyörimään jäljellä pääasiassa aina ennen kuin se nosti esineen.

Esineitä treenasin silloin tällöin lenkkien varrella reagointiharjoituksina eli en antanut mitään käskyä töihin kunhan oltiin lenkillä. Joko tiputtelin esineitä menomatkalla jos oltiin tulossa samaa reittiä takaisin ja kerran vein kenkäni valmiiksi autolla lenkin puoli väliin. Hyvin reagoi.

Ja sitten Kuopioon. Viisi päivää omassa kuuden hengen ryhmässä semmosia 12 tuntisia päiviä tekemistä ja treenausta. Tuohan ei ole mikään koirankoulutus kurssi, sielä treenataan enemmän meitä ihmisiä ja meidän toimintaa eri rooleissa niissä todellisissa tilanteissa. Koiraa käytetään sitten etsinnöissä apuvälineenä, kuten oikeissakin tilanteissa.
Pari suurempaa etsintäharjoitusta päivässä, sekä niiden toteuttamista että suunnittelemista ja järjestämistä, ja illalla vielä usein otettiin kaikille koirille pieni treeni.
Tuntui että viikko meni aivan liian nopeaan. Paljon opittiin, koettiin ja naurettiin ja saatiin uusia ystäviä ympäri Suomen.

Sylvi koirakärryssä omassa yksiössään

R4 iltatreeneissä Pelastusopiston harjoitusalueella

Koirat matkustivat ja oleilivat siellä koko viikon, omia autoja ei kellään ollut käytössä

Sylvi vasemmalla ja naapurissa Harmi

Sylvi valmistautuu rakennusetsintään. Kuvassa myös viikon asustus.
Kuva: Maire Kokkonen


lauantai 11. elokuuta 2012

Perjantai illan jäljet

Aatun jäljelle viisi tai kuusi perus esinettä, sukkaa, pipoa jne., kaksi ojan ylitystä, pituus joitakin satoja metrejä, vanheni pari tuntia.

Sylville esineinä hammasharja, vauvan pöksyt, pikkusukka, vessapaperin pala, otsalamppu, noin 1cm leveä ja kolme neljä cm pitkä nauha sekä pipo. Pari ojan ylitystä sekä hiekkatien ylitys josta autoja ajanut yli, pituus joitakin satoja metrejä ja vanheni pari tuntia. Välillä pidempi pätkä pelkkää jäljestystä.


Käytiin vähän kävelemässä ja istuskeltiin laavulla ootellessa. Jos haluaisi että koirat ehtii rauhottua mitääntekemättömiksi siinä kun istuskelee olisi pitänyt olla paljon pidempi aika, nyt ne teki koko ajan jotain ja kävi koko ajan tökkimässä että koska mennään :P' Mutta oli pakko lähteä ajamaan jäljet ennen kuin valo loppuu.

Aatu kävi jäljellä ensin, tasanen juna puksutti joka ikisestä esineestä yli. Viimeisen se nosti :D Mutta hyvin pysyttiin jäljellä. Toisella ojan ylityksellä teki monta kierrosta että mistä löytää ylityspaikan, oli hyvin virtaava vesi alla ja olin loikkinut kalliolta toiselle. Ei oikein uskaltanut mennä  mutta kun vähän auttoi niin loikkasi sitten toiselle puolelle ja löysi jäljen jatkon.


Sylvi jäljesti tasasen varmasti, kerran taidettiin hukata jälki mutta se näkyi koirasta kyllä hyvin selvästi. Toisin kuin Aatusta joka painaa ihan yhtä kovaa oli se jäljellä tai ei. Sylvi lähti kiertämään sinne missä se oli vielä jäljellä ja sitten nosti uudelleen jäljen ja jatkoi oikeaan suuntaan. Esineistä nousi kaikki tuota pienen pientä nauhan pätkää lukuunottamatta, senkin taisi merkata kun teki pari ylimääräistä kierrosta jossain vaiheessa.
Tien ylitys selvitettiin mutta ei se tietä pitkin näytä ainakaan jäljestävän, jostain sai nenäänsä kuitenkin mistä jälki jatkuu ja sen jälkeen olikin pian viimeinen esine.
Hirmuisen hienosti on Sylvi löytänyt jäljestämisen ja menee hyvää tasaista tahtia, ammattilaisin elkein nostaa esineet ja lähtee esineeltä jälkeä jatkamaan.



torstai 2. elokuuta 2012

Aatun kesätukka

Aatu aamulenkillä lähimetsässä ennen kesätukkaa

Aatu vinkulelun kanssa vesileikeissä kesätukassa