Jälkikauden loppu.

Viimeisimmän jälkitreenin vuoksi sunnuntailta toivon että tämä vielä tästä sulaa eikä lisäänny vaikka ihanaa onkin kun on pakkasta ja lunta :)

Monta sataa metriä pitkä jälki, mutkia ja kulmaa, ojan ylitystä ja tien ylitys. Yksi esine noston jälkeen ja toinen jäljen päässä sekä varaloppuesine siitä vielä joidenkin kymmenien metrien päässä jos sattuu että viimeiseksi tarkoitettu ei jostain syystä nousekaan. Jäljen loppu oli tien ylityksen jälkeen muutamia metrejä metsän puolella.
Ja pimeällä mentiin.
Jäljen nosto hyvin sen jälkeen kun oli ensin lähtenyt takajäljelle päättäväisesti ja hyvin myös ensimmäinen esine, esineet tällä kertaa vessapaperihylsyjä (tavallisia, ei mitään huuhdottavia ;) ) ja viimeinen, varaloppuesine minun kännykän pussi. Sitten mentiin tasaisen varmasti hyvän matkaa kunnes aloin hieman epäilemään ja oudon ojan ylityksen jälkeen koira alkasi piippamaan ja pysähtyi ja olin varma että hukassa ollaan. Eikä mitään käsitystä missä. Tai missä jälki menee. Hetken pyörittiin metsässä ja koira kulki ja seurasi jotain mutta ei jäljestänyt sillä tavalla että jäljellä oltaisiin enää kertaakaan oltu.
Ja sitten tultiin hirven paskalle. Tai toivottavasti se oli hirven sitä.
Sitten oli vaan pakko ottaa koiralta valjaat pois ja lopettaa homma siihen. Kesti vielä hyvän aikaa ennen kuin löydettiin tielle ja aivan toisesta suunnasta tultiin metsästä ulos kuin mistä oltiin sinne menty ja missä auto oli. Saati jäljen loppu :D
Hyvin todennäköistä siis että se hukkaa jälkiä koska lähtee elukoitten tai tuoreempien jälkien matkaan. Siispä  seuraavaksi treenamaan harhajälkiä! Ja ehkä nyt opin kantamaan GPS:ää mukana ja merkkaamaan siihen jäljen tai jotakuta joka tietää missä jälki menee?!
Kävelin kuitenkin vielä sinne missä jälki ylittää tien ja loppuu että saisin koiralle jonkunlaisen onnistumisen. Koira oli vapaana ja ihan reagointitreeninä mentiin ilman mitään erillisiä työhönkäskysanoja. Lähti taas takajäljelle ensin ja teki hetken töitä, sitten löysi jäljen jatkon toiselta puolelta tietä, varsinaiseksi viimeiseksi tarkoitettu esine jäi mutta nosti minun kännykkäpussin, Sylvi tietää mitkä on tärkeitä esineitä nostaa ja mitkä eivät <3

Eli tarvitsen vielä palauttavan jäljen johon on hyvä tältä vuodelta lopettaa ennen kuin talvi saa kunnolla tulla :D

Aatu Suuri Saalistaja on havainnut saaliin

Maanantaina meillä oli hälytreenit joissa olin piiiiiitkästä aikaa mukana Sylvin kanssa. Monen kuukauden pelkkien ilmaisu ja maalimiestreenien jälkeen olipa ihanaa tehdä oikein kunnon hommia. Ja samaa mieltä oli Sylvi. Teki töitä liinassa ja vapaana, reagoi hajuihin ja reagoi voimakkaasti etsittävän hajuun, teki loistavan tyhjän alueen, nosti suunnistajan tiputtaman pienen lyijykynän paluumatkalla, makasi paikkamakuussa kun käskettiin odottamaan seuraavaa tehtävää...

Sylvin kohdalle ei tällä kertaa sattunut itse treenin aikana etsittävän löytö mutta kiltti eksyjä eksyi vielä uudelleen että Sylvikin sai sen nostaa :) Kun sai hajun lähti, sitten kuului kova joku huuto tai ääni koirasta kuin olisi satuttanut itsensä, suunnistajan kanssa katsottiin vain että liikkuuko se vielä jossain ja sielä se oli jo menossa maalimiehen luokse joka oli kiven juurella. Hyppäsi kivelle ja aloitti ilmasun. Ei yhtä tomerasti kun ilmasutreenissä mutta alotti kuitenkin ilman apuja ja ilman että lähti ensin tulemaan vastaan ja tarkistamaan että tulenko <3 Palkka oli minulla ja koira vain katsoi maalimiestä joka heitteli hetken Sylvin kanssa ja joka kerta koira vei maalimiehelle pallon takaisin vaikka voisi sen myös minulle tuoda. Jotta ei ole ihan hukkaan menneet ne maalimies ja ilmasutreenit :)

Eikä koirasta jälkeenpäin löytynyt minkäänlaisia loukkaantumisen merkkejä vaikka ääni säikäytti. 

Fiuuuu. Ja tämän jälkeen koira oli kuvaajan sylissä.

Eilen "kadotin" avaimeni matkalla autosta kotiovelle. Ja Sylvi etsimään. Sai tehdä ihan hyvän aikaa töitä mutta sitten löysi ja vielä toikin.

Aatulle sama juttu vähän myöhemmin, sai myös tehdä hyvän aikaa töitä ja merkkasi mutta Aatu ei ole nostajatyyppiä. Sanoin tuo ja sitten alkoi hirveä huuto avaimien ympärillä ja kello oli jo sen verran että naapuruston lapset oli ehkä jo nukkumassa. Hetken huutoa kuunneltuani totesin että se ei tule nostamaan avaimia ja niinpä vaihdoin avaimet hanskaan ja niin saatiin nostostakin onnistuminen illan päätteeksi :D

Lauantainen "aamulenkki"

Aamulenkki lainausmerkeissä koska kello 11-14 ei niin hirveän aamua enää ole paitsi meille jotka emme niin kovin aamuvirkkuja ole :)
Aatukin oli mukana tuon melkein kolmen tunnin ulkoilun, useimmiten sillä on omat pikku lenkkinsä mutta joskus täytyy pikkuherran päästä meidän kanssa mukaan.

Lenkin varrella harjoiteltiin kiertämistä Sylvin kanssa; kivien, pusikoiden ym. ohjauksia pelastustouhuja silmälläpitäen.
Myös pudotetun esineen hakemista ja etsimistä ollaan muutamilla lenkeillä tehty, niin tänäänkin. Samalla harjoitellaan minusta irtoamista kun pudotan esineen aina sen mukavuusalueen tuolle puolelle. Lähettäessä näkyy sitten hyvin sen "kuminauhan" pituus kuinka kauas irtoaa kunnes palaa minun luo ja aina on esine ollut kauempana kuin se matka.
Tänään oli vielä Aatu - häiriö ja lähtikin aina välillä Aatun etsimistä seuraamaan.
Jossakin vaiheessa olen siirtynyt hiukan lähemmäs esinettä silloin kun koira on etsimässä ja kun tulee uudelleen hakemaan vauhtia minun luota on sitten matka helpottunut ja selvittänyt on itse sitten loppujen lopuksi kun on vaan lähtenyt mukavuusalueensa ulkopuolelle etsimään.
Tänään tehtiin vielä loppulenkistä helpotettu versio päälle, jätettiin yhdessä esine ja edettiin jonkun matkaa ja sitten koira hakemaan.
Aatukin sai tehdä tämmöisen helpomman version.

Siivosin kännykkäni kuvia ja sielä oli elokuulta Aatun reagointiharjoituksen kuvia, kun vein Sylpylle lenkin varrelle lenkkarin valmiiksi odottamaan niin vein Aatun lenkin varrelle saappaan ja se olikin aikamoinen aarre se joka kennettiin melkein kotiin asti lähimetsästä :)

Ja syyskuulta kuva Sylvin lenkiltä

Viime viikolla tein Sylville jäljen kahtena peräkkäisenä päivänä.
Ensimmäisenä päivänä muutamia satoja metrejä, metsästä välillä pellolle ja taas takaisin  metsään. Esineitä paljon, esineenä pääasiassa vessapaperin paloja (silloin ei satanut :) ) yksi pikkuinen muovimitta ja yksi vielä pikkuisempi kulkunen.
Vanheni aika monta tuntia. Esineet nousee kivasti,  kulkunen ja joitakin paperin palasia jäi jotka olivat pelto-osuudella, havaittavissa jonkun verran pyörimistä jäljellä ja vaikeuksia metsästä pellolle vaihdossa. Esine kun nousi pellolta sen jälkeen jäljesti hyvän suoran pätkän sieläkin.

Seuraavana päivänä jälki joitakin satoja metrejä, vain yksi esine jäljen päähän. Vanheni puolisentoistatuntia.

Molemmissa jäljissä tavoitteena selvittää mistä se pyöriminen aiheutuu ja jäljellä pysyminen.
Näistä jäljistä päätellen se on tämä jälki jossa oli vain yksi esine joka ajoi paremmin tätä jäljellä pysymistavotetta. Mentiin tasasen varmasti jälkeä pitkin ja selvitettiin suurin osa kulmistakin heti, parista mentiin yli mutta sitten huomasi koirasta että nyt ei olla jäljellä ja haki sen uudelleen. Kosteassa kohdassa pyöri jonkun verran mutta siinä haju muutenkin todennäkösesti leviää, lähti kuitenkin pienen ringin jälkeen oikeaan suuntaan jatkamaan.
Eli jatketaan muutamia jälkiä tätä yhden esineen taktiikalla jos saataisiin jäljestykseen varmuutta.

Aatukin teki toisena päivänä oman jälkensä eikä se nostanut yhtäkään esinettä :D Suurimman osan merkkasi mutta nyt ei ehtinyt nostaa niitä.

"Kyllä siitä vielä koira saadaan"

Sylvistä otettiin noin kuukausi sitten ne kaularankaröntgenit Seinäjoella Rintasalon toimesta joka totesi ettei siinä ole rakenteellisesti mitään vikaa. 

Siispä uudelleen Jaana-Kaisalle joka uskalsi nyt hyvillä mielin hoitaa koiran kokonaan. Keskittyi niskaan joka on suurella todennäköisyydellä ongelmien lähtöpiste. Sai kauan hoitaa ja tehdä töitä ennen kuin lähti lukot aukeamaan. 

Hoidon jälkeen Sylvi alkasi ravaamaan suorassa ja oli paljon ryhdikkäämmän ja pitempikaulaisen näköinen. Muutama viikko hoidosta hierottiin molemmat koirat, Aatu oli pysynyt ihan OK kunnossa vaikka nyt oli pitkä väli edellisestä hieronnasta.

Kolme viikkoa Jaana-Kaisan hoidon jälkeen (eli tänään) vein Sylvin uudelleen hoidettavaksi. Muutos oli suuri  viime kertaan verrattuna, lukot samoissa paikoissa mutta nyt ne lähti aukeamaan paljon helpommin. Jaana-Kaisan mielestä pidetään nyt heti pidempi tauko hoidosta ja katsotaan miten se alkaa kestämään. Totesi myös että kyllä siitä vielä koira saadaan =) Huh.

22.-23.9. vietettiin viikonloppu Lapualla ja treenattiin pääasiassa raunioilla, tässä tekstissä olevat kuvat ovat rauniotreeneistä otetut ja ne on ottanut M. Alaluusua.

Suoritettiin myös hyväksytysti syyskuun alkupäivinä Pelastuskoiraliiton jälki peruskokeen päiväosuus (=noin kilometrin jälki jolla neljä esinettä joista kolme täytyy nostaa sekä jäljen päässä oleva maalimies). 
Jäljen nosto, koiran pysäytys alkumatkassa ja ensimmäisen esineen nosto kuin oppikirjasta. Sen jälkeen hukattiin jälki kahdesti tai kolmesti. Tai ainakin minä ja suunnistaja hukattiin, koira ei todennäköisesti hukannut mutta aiheuttaa hieman ohjaajalle pään vaivaa kun alkaa pyörimään silloin tällöin ja suunnistajakin taisi hieman haukkoa henkeään kun kysyin että ollaanko me menossa mahdollisesti nyt samaan suuntaan kuin mistä tultiin :D Esine sieltä aina sitten jonkun matkan jälkeen nostetaan kun pyörimisen jälkeen uudelleen jälki nostetaan että tällä hetkellä kuvittelen sen saavan esineistä hajun ja koska on hyvin ilmavainuinen koira se sekoittaa pientä päätä kun on se ilmasta saatu haju mutta sitten on tämä jälkikin tässä seurattavana.

Lapualla treenattiin kerran myös jälkeä ja ajattelin että haluan merkatun jäljen että nään miten siinä oikeen pyöritään mutta se oli vihoviimeinen keino sitten ainakin tuommosilla krepeillä. Alkumatka meni ilmavainuisesti merkiltä toisella ja koira piti meitä todella kummallisina kun ei ollenkaan kehuta tai arvosteta tämmöistä loistavaa esineiden merkkaamista. Sitten löytyi ensimmäinen esine ja nenä tippui maahan, joskin hieman myös ne merkit haittasi koko matkan.

Viime sunnuntaina järjestettiin tokokisat meidän hallilla ja oltiin Sylvin kanssa avustavana koirakkona voittajaluokan paikalla makuussa kun niitä oli vain kaksi. Hyvin suoriutui, minä en vain mennyt piiloon kun ei olla sitä hirveästi treenattu. 

Hakutreensissä  keskitytään maalimiestyöskentelyyn, ilmaisuun ja ennen kaikkea palkkaan. Hieman erilaisia treenejä kuitenkin olen  ottanut; raunioita, reagointia, pistoja, pelkkää ilmaisua...ettei käy koiralle tylsäksi. Ite oon tehnyt uuden sanan ja (yrittänyt tehdä) myös uuden vireen haukkuun ja hyväksi haukuksi on sen haukkumista sanottukin verrattuna aikasempaan.

Maalimiehet ovat nyt aktiivisia ja vahvistavat ilmasua heti kun koira löytää, sekä haukun jälkeen palkkaavat aktiivisesti leikkimällä. Katsotaan muutamat treenit mihin suuntaan tämä menee ja onko se se juttu mistä koira palkkaantuu.