Vuosi lähenee loppuaan

Vessassa kuivumassa lumisen ulkoilun jälkeen

Pitkä aika vierähtänyt sitten viimeisten kirjoitteluiden.

Jälkikausi ei aivan edelliseen loppunut, seurasi vielä lähes kymmenen lämpöasteen ilmat ja parit jäljet tehtiin niiden aikana. 

Ensimmäisellä jäljellä todettiin että Sylppyä on vaikea lukea jäljellä koska se seuraa hajua ja lähtee helposti jäljeltä esim. esineen hajua seuraamaan. 

Seuraavan jäljen tein melko suoraksi että tiedän varmasti pimeällä missä se menee, matkan varrelle esineitä ja  kaksi polun ylitystä joissa suurella todennäköisyydellä on joku päivän aikana kulkenut.
Siitä selvittiin hienosti ja polkujen ylityksistäkin lähdettiiin metsään jälkeä seuraten eikä lähtenyt polkua seuraamaan.

Hakutreeneissä ollaan keskitytty edelleen ilmaisuun. Viime kerroilla ollana vahvistettu ilmaisun aloittamista jota on tehty pistoina tai peräänlähtöinä ennemminkin. Lelupalkka tuntuu ihan ookoolta, nyt se tuo lelun mulle leikittäväksi kun maalimies on ensin heittänyt. Joillekin maalimiehille tarjoaa ja silloin maalimies on leikkinyt.

Itsenäisyyspäivänä oltiin partioimassa pitkästä aikaa. Melkein puolitoista tuntia töitä tehtiinkin. Ensin nostettiin esineitä pari kappaletta ja ne nousikin hienosti, sitten pitkään tyhjää aluetta. Maalimies oli sellaisessa paikassa ja olosuhteet sellaiset että sai hajun vasta melkein kun ihan läheltä ohi käveltiin. Reagoi heti hajuun ja maalimieheltä suorapalkka. Ei nyt sekoiteta ilmaisua vielä partiointiin kun sitä on kerran alettu korjaamaan.
Se oli hyvä treeni, jossain vaiheessa alkaa aina pitkään partioidessa kulkemaan siinä kymmenen metrin etäisyydellä mutta nenä näyttää silti olevan auki vaikkei haekaan niin aktiivisesti kuin lyhyissä pyrähdyksissä.

Itsenäisyyspäivän vastaisena yönä Peto oli meillä hoidossa

Itsenäisyyspäivänä molemmat koirat olivat myös Jaana-Kaisan hoidettavana. 

Aatu on laihtunut ja sillä on ollut pissamisen kanssa ongelmia eikä sen tämän hetkinen kipulääkitys tunnu riittävän. Reagoi voimakkaasti selän hoitoon ylimenoalueen kohdalta. Oli kankea ja jumissa mutta siihen saatiin kuin saatiinkin liikkuvuutta. Mutta tuohon selän kosketukseenkin reagoi lähtemällä alta pois. Aatun kanssa mennään välillä vähän eläinlääkärin hoidettavaksi, toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Otetaan erinäisiä näytteitä, putsataan hampaat ja samaan uneen otetaan uudet kuvat miltä sielä tällä hetkellä näyttää selässä varsinkin mutta myös muualla.

Sylvin niska oli tällä kertaa hyvä mutta nyt ongelmat olivat ikäänkuin siirtyneet selkään joka oli aivan kaamea. Sama huomattiin Annalla kun oli hierottavana marraskuun alussa. Eikä oikein tiedetä edelleenkään minkä takia se menee aina noin huonoon kuntoon kun ei edes ole enää missään kovassa treenissä. Aloitetaan sille vitamiinikuurit B ja C sekä annetaan merilevää. 

Pikkuhiljaa Sylvikin on löytänyt sisäisen narttunsa