Heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna koitti melkeinpä kesän kohokohta kun Aavesilmät kokoontuivat Kiiminkiin. Paimennus oli viikonlopun päätapahtuma ja sitä tehtiinkin sekä lauantaina että sunnuntaina. Lisäksi lauantaina jäljestettiin, esineruutuiltiin ja tottisteltiin ja iltaisin tietty istuttiin ja höpötettiin. Kauhian mukava viikonloppu oli!
Kaikki kuvat tässä tekstissä on ottanut Katri ja lisää kuvia (muistakin koirista kuin Sylvistä) löytyy Katrin albumista.
Paimennusta meille koulutti Sanni joka myös ystävällisesti Johannan kanssa järjesti meille yöpymistilat viikonlopuksi.
Sylvi on elämänsä aikana nähnyt lampaita ja ollut niiden kanssa samassa tilassa mutta ei voi sanoa että oltaisiin koskaan paimennettu. Sylvi on Sannin mukaan vahva koira jolla on hyvä asenne ja sen kanssa voi tehdä kaikenlaisia töitä, se ei itse ihan tajua vielä sen voimaa lampaisiin nähden ja menee turhan lähelle kun sen tarvisi pitää aika pitkää välimatkaa saadakseen lampaat liikkumaan.
Viikonlopun aikana kokeiltiin lampaiden liikuttelua pienemmässä aitauksessa, suuremmalla pellolla, pienemmästä aitauksesta pihan ja tien yli pellolle sekä pienessä metsikössäkin käytiin. Kokeiltiin vahtikoirana olemista lampaiden edessä ettei ne ryntäile liian lujaa kun toinen koira ajoi niitä paikasta toiseen, lampaiden siirtoa tallissa karsinasta toiseen ja sen sellaista.
Koira oli muuten remmissä paitsi ensimmäisellä treenikerralla Sanni sanoi että voit ottaa siltä remmin pois ja piti oikein tarkistaa että mitä se sanoi ja sitten Sylvi paimensi Sannin kanssa ja hienosti paimensikin. Ja voi kun se näytti helpolta kun vierestä seurasi =D Sitten kun joutui itse paimensauvan kanssa lampaiden sekaan koiraa ohjaamaan niin huhhuh. Sauvakin muuttui koiralle leluksi kun se oli minun kädessä ja hyökki siihen kiinni aina välillä. Tuossa harjotussauvassa taisi vielä olla joku muovipullo teipattuna kiinni jotka on meidän ihan perusleluja. Hoksasin vaan jälkeenpäin.
Paljon opittiin ja tajuttiin viikonlopun aikana tästä ihmeellisestä lajista ja oli kyllä niin hienoa nähdä kun koira pääsi tekemään mihin se on alunperin tehtykin.
Esineruudusta haettiin kaksi esinettä, ruutu oli ehkä syvempi kuin mitä oltiin ikinä tehty ja hienosti näytti koira liikkuvan ihan sielä takarajankin suunnilla.
Tiina tallasi kaksi jäljenpätkää Sylpylle, ensimmäiset vieraan tekemät jäljet joissa kepit mukana. Ensimmäiseltä pätkältä nousi keppejä vähän enemmän, toisella pidemmällä jäljenpätkällä oli viisi keppiä joista nousi ensimmäinen ja viimeinen. Mutta jäljellä pysyttiin hienosti :D
Sunnuntaina kakkukahvit Iitan JK1 kunniaksi ja taas oli viikonloppu mennyt aivan supernopeaan, onneksi suunnitelmat ensi kesää varten laitettiin jo käyntiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti