keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Uusissa Käsissä

Kevään jälkeen ei ole koiria kummemmin missään hoidettu, täytyi välillä ummistaa silmät niiden liikkumisen ym tuijottamisesta ettei tule hulluksi niin sanotusti :D
Maanantaina molemmilla koirilla oli aika osteopaattiselle hierojalle, Jaana-Kaisa Timoselle. Jaana-Kaisalla ei ole kumpikaan hoidossa ollut aikaisemmin. Ja taas täytyy todeta että on hyvä vaihtaa välillä käsittelijää.

Aatu hoidettiin ensin, se on mikä se on eli pieni spondyloosipotilas. Jaana-Kaisa sai kuitenkin liikkuvuutta rankaan ja Aatu nautti silmät ummessa hoidosta.

Sylvi seuraavana. Yritin kertoa Sylvin tarinan ja vastailla kysymyksiin mahdollisimman tarkasti mutta paljon sitä unohtaa kun ei ole mitään päiväkirjaa tullut pidettyä. Jälkiviisaana voisi todeta että olisi ollut hyvä jos olisin kaikkien hoitojen jälkeen pyytänyt aina itselle kertomuksen kirjallisena hoidosta. Minä kun unohdan yleensä aina samoin tein kun käsittely on ohi mitä olen kuullut ja mitä on koirasta löytynyt.

Jaana-Kaisa ehti hoitaa Sylviä sen verran että näki että se on kropaltaan edelleen hyvin outo, niksautti pari kertaa niskasta ja sen jälkeen totesi kalloa ja niskaa tunnustelleensa että se on liian oudon tuntuinen eikä uskalla käsitellä pidemmälle ennenkuin on otettu röntgenkuvat.

Jaana-Kaisa sanoi että Sylvin tarina ja Sylvin oireet eli koko kropan huono kunto ja se, että sitä ei saada pysymään kunnossa ja muutaman kerran hoitojen jälkeen on mennyt huonompaan suuntaan viittaa siihen että syy kaikkeen on juuri tuola niskan alueella.

Eli perjantaina Seinäjoki kutsuu ja Jarmo Rintasalon vastaanotto ja Sylvi  kuvataan osa 456 heti tuo kaularangan alue, sitä ei ole koskaan Sylviltä kuvattukaan :) On otettu vain sivukuvia. Selviää sieltä sitten mitä vain niin kuulostaa siltä että mennään ja toivotaan että mennään ainakin eteenpäin tässä operaatio Sylvin kuntoutuksessa.

Treenausta, Elämyksiä, Kokemuksia, Oppimista, Hyvää seuraa ja Uusia ystäviä oli PEO2012

Elokuun viimeinen viikko vietettiin Sylvin kanssa Kuopiossa, Pelastusopiston kurssilla "Pelastuskoiraohjaajan Peruskurssi".

Pari edellistä viikkoa "ajettiin koira työmoodiin". Hakutreeneissä keskityttiin maalimiestyöskentelyyn, ilmaisuun ja leikkimiseen.

Jälkeä tehtiin joitakin kertoja. Hilkka talloi kilometrin jäljen jossa muistaakseni kuusi esinettä. Kaikki esineet nousi, muutaman kerran haettiin jälkeä uudelleen mutta aina se löytyi.

Käytiin yhteislenkillä Sylvin, Aatun, Leon ja Pedon kanssa sillä aikaa kun jäljet vanheni
Kuva:Hilkka Keisala

Kerran tein itse aika pitkän jäljen joka sisälsi vaikeaa maastoa, alustan vaihteluita metsästä pellolle ja tien ylitys. Esineitä vain vaikeiden kohtien jälkeen. Tätä jäljestettiin semmoiset puolitoista tuntia, oltiin mitä ilmeisemmin hyvinkin hukassa. Ikää jäljellä yli viisi tuntia ja jäljestys tapahtui pimeällä. Vaikeuksia jäljen nostossa mutta kun se nostettiin jäljestettiin hyvin kunnes hukattiin se täysin. Koira kuitenkin näyttii jäljestävän ja tekevän töitä koko ajan enkä siinä pimeydessä tiennyt enää missä oltiin niin senkun menin vain koiran perässä :) Paikka jossa mentiin hukkaan oli alueen helpointa maastoa ja oma arvioni on että sielä on kulkenut muitakin ja me ei nyt selvitty harhajälkitreenistä. Aikansa koira jäljesti ja pyöri pitkin metsää ja lopulta toi siihen paikkaan josta viimeisin esine oli löytynyt. Mielenkiintoista. No, sen jälkeenkin oli vaikeuksia pysyä jäljellä mutta räpellettiin loputkin esineet.

Samana päivänä meidän seura järjesti tokoepikset joissa Sylvin kanssa paikkamakuussa häiriökoirana sekä VOIssa että EVLssä. Pitkät paikkamakuut ja toinen vielä Satun häiriköimänä menivät hienosti. Minä en mennyt piiloon kun ei olla sitä treenattu.

Ja tuo kohtalokas jälki siis vanheni noiden episten ajan, ja kun epikset venähtivät niin jälki sen kuin vanheni ja siitä tulikin pimeäjälki :D

Muutaman päivän jälkeen, tarkemmin lauantaina päivää ennen lähtöä Kuopioon, käytiin porukalla treenailemassa. Sylville palauttava jälki Satun tekemänä, esineitä oli mutta en muista montako. Tien ylitys siinäkin. Jälki meni hyvin ja kaikki esineet nousi. Tällä jäljellä tein huomion että koira alkasi pyörimään jäljellä pääasiassa aina ennen kuin se nosti esineen.

Esineitä treenasin silloin tällöin lenkkien varrella reagointiharjoituksina eli en antanut mitään käskyä töihin kunhan oltiin lenkillä. Joko tiputtelin esineitä menomatkalla jos oltiin tulossa samaa reittiä takaisin ja kerran vein kenkäni valmiiksi autolla lenkin puoli väliin. Hyvin reagoi.

Ja sitten Kuopioon. Viisi päivää omassa kuuden hengen ryhmässä semmosia 12 tuntisia päiviä tekemistä ja treenausta. Tuohan ei ole mikään koirankoulutus kurssi, sielä treenataan enemmän meitä ihmisiä ja meidän toimintaa eri rooleissa niissä todellisissa tilanteissa. Koiraa käytetään sitten etsinnöissä apuvälineenä, kuten oikeissakin tilanteissa.
Pari suurempaa etsintäharjoitusta päivässä, sekä niiden toteuttamista että suunnittelemista ja järjestämistä, ja illalla vielä usein otettiin kaikille koirille pieni treeni.
Tuntui että viikko meni aivan liian nopeaan. Paljon opittiin, koettiin ja naurettiin ja saatiin uusia ystäviä ympäri Suomen.

Sylvi koirakärryssä omassa yksiössään

R4 iltatreeneissä Pelastusopiston harjoitusalueella

Koirat matkustivat ja oleilivat siellä koko viikon, omia autoja ei kellään ollut käytössä

Sylvi vasemmalla ja naapurissa Harmi

Sylvi valmistautuu rakennusetsintään. Kuvassa myös viikon asustus.
Kuva: Maire Kokkonen